Minne katosi päivät

Tän verran sain kaks kuukautta sitten kirjoitettua kesäpostauksesta: 

Mulla oli tosi suuret odotukset viime kesälle ja ne täyttyikin aika lailla, koska saavutin paljon mun edelliseltä kesälistalta ja mulla oli myös hyvin paljon aikaa töiden lisäksi hölmöillä ja tehdä muistoja. Tänä kesänä tilanne on vähän erilainen, sillä töitä on tuplasti.
Oon hyvin pitkään tehnyt joka kesälle aina perinteisen kesälistan, eli asioita jotka pitää saavuttaa kesän aikana. Viime kesän lista oli aika laaja, joten en saanut kaikkia suoritettua, mutta tärkeimmät kyllä.”

Kesästä kertoo jotain se, että iso osa päivistä ja viikoista on kulunut seuraavan rytmin mukaan: 

Herää, mene töihin, pääse töistä, katso Netflixiä, mene nukkumaan.

Vapaapäivinä oon ehkä käynyt baarissa tai nähnyt frendejä, mutta aika vähän oon tän kesän aikana kuitenkin saavuttanut. Jotenkin olinkin myös osannut varautua siihen, että kahden tai kolmenkin duunin samanaikainen tekeminen ei jätä aikaa millenkään muulle, mutten ollut varautunut tähän fiilikseen, jonka se aiheuttaa. Tätä fiilistä voisi ehkä kuvata eksistentiaalisena kriisinä. 

Tuntuu todella tarkoituksettomalta tehdä työtä, jonka ainoana etuna on raha, jolla voin elättää itseni. Joinain aamuna herään jo valmiiksi ahdistuneena, koska elämä tuntuu niin merkityksettömältä, tehdessä työtä, josta ei nauti ja jolla ei saavuta mitään. Koko ajan pieni ääni pään sisällä kuiskailee ”entä jos et koskaan pääsekään toteuttamaan unelmiasi ja teet 8-16 koko loppuelämäsi työtä, jota ainostaan siedät”, mutta tää pieni kriisi on kuitenkin tsempannut mua selvittämään uramahdollisuuksia vielä pidemmälle ja haaveilemaan entistä rohkeammin. (Tässä vaiheessa toivon, että olisin kerrannut lainaus- ja sitaattisäännöt lukiossa.)

Nyt syksyllä edessä vika tsemppaukset lukiossa ja lakin kanssa ens keväänä haku olisi kulttuurituottajaksi. Vaikka kriiseilen, niin oon silti onnellinen siitä että tiedän mitä haluan ainakin alustavasti opiskella ja että osa elämänsuunnitelmista on selvillä.

Parasta elämässä on se, etten ole koskaan liian vanha löytämään uusia unelmia tai tavoitteita.

Liian pitkää blogihiljaisuutta pahoitellen,

Hanna

Hanna vs. Elämä

Before you know it it’s 3 am and you’re 80 years old and you can’t remember what it was like to have 20 year old thoughts or a 10 year old heart. – unknown

Mä tiedostan tän ongelman, mutta mä en saa itseäni välittämään siitä, että mä tuhlaan elämäni vain nukkumalla, koska mä en yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta.”

Näin mä kirjoitin kolme kuukautta sitten. Tällaisia päiviä on välillä vieläkin mutta ehdottomasti harvemmin. Mun elämä on muuttunut kolmen kuukauden aikana aika paljon. Mä irtisanouduin mun turvallisesta ja turruttavasta päivätyöstä Raxissa. Ehdin olla päivän virallisesti työttömänä kunnes mulle tarjottiin duunia Irokeesilta, eli markkinointi- ja promootiofirmalta. Toisin sanoen nyt teen duunia muutaman kerran kuukaudessa ja elelen iloisesti opiskelijabudjetilla.

Keväällä olis suunnitelmana käydä heittämässä vielä vikat kurssit läpi ja vielä muutamissa kirjotuksissa, tehdä vähän duunia ja alkaa viemään asioita päätökseen Suomessa. Nimittäin, loppukesästä tai alkusyksystä suuntana on maailma. Oon lähdössä au pairiksi jonnekin päin maailmaa. Maalla ei mun mielestä loppuen lopuksi ole väliä, kunhan siellä on turvallista ja perhe sekä lapset on cooleja.

Tän mun ”irtioton” aikana joo, käyn koulua mutta ajattelin myös ottaa kaiken ilon irti vikoista Suomi-kuukausista. Jos oon aivan täysin rehellinen, en tiedä tuunko palaamaan takaisin Suomeen. Voi olla että mä rakastun ulkomailla ihmiseen tai maahan niin palavasti, että mun on vaan pakko jäädä. Tai sit vietän seuraavat 10 vuotta au pairina, kunnes en enää kykene luopumaan lapsista ja on pakko saada omia. Or not.

Mul on ehkä noin 6 kuukautta aikaa tehdä kaikki must Suomi-jutut koska mä en oo koskaan esim. lasketellut tai nähnyt revontulia. Oon mietiskellyt et voisin tästä saada tekosyyn alkaa vloggaamaan semmosel Hanna maailmalla-meiningillä. Ehkä, we will see.

Jos en ookaan niin motivoitunut et alkaisin vlogaamaan, niin päivittelen tänne varmaan turhautumisia perheen löytämisestä jne tulevan au pairin ongelmista. (kuka olis voinu arvata et perheeseen voi kiintyä muutaman viestin ja kahen skype-puhelun jälkeen?? arvaatkaa mitä, ei tunnu kivalta kun se perhe hylkää sut ja lähettää samalla söpön kuvan niistä lapsista lohduttaakseen sua.)

Siinä kaikki tällä erää, take it easy!

/ Hanna

ps. jos on aikaa vain yhdelle, kuuntele Troye Sivanin Youth.

Pyyhi hiekat pois pillusta pihtari

Nyt kun olen saanut huomiosi ajattelin tilittää asiasta, joka saa mun verenpaineen nousemaan lähes päivittäin. Seksismi, esineellistäminen, huutelu, seksuaalinen ahdistelu ja muu häirintä. Viimeisen kuukauden aikana tavallisten tuijotusten ja ”Hei hyvä perse, onko sillä nimeä?” -huutelujen lisäksi on tapahtunut useampi sattumus, jotka on vituttanut niin paljon, että aattelin nyt purkaa niitä.

Tilanne 1: 

Olen päässyt juuri yövuorosta, kello on vähän yli neljä ja istun bussipysäkillä kuulokkeet korvissa.

Humaltunut mies istuu viereeni, asettaa käden reiteni yläosaan ja kysyy ”Mitäs kauniille tytölle kuuluu?”

Siirrän käden pois ja vastaan jotain melkein kohteliasta.

Mies asettaa käden takaisin reidelleni ja sanoo ”Älä nyt oo tollanen, mä vaan yritän jutella.”

Mmm, kyllä, näin se keskustelu aloitetaankin. Vastaan etten ole juttelutuulella, laitan kuulokkeet takaisin korviin ja siirryn odottelemaan bussia pysäkin ulkopuolelle.

Mies jää istumaan pysäkille ja hetken päästä toinen ilmeisesti hänelle ennestään tuntematon mies istuu hänen viereensä. Utelias kun olen, laitan musat pois ja yritän kuunnella heidän keskusteluaan. Juttelevat ensiksi tavallisesti illoistaan, kunnes käsi reidellä-jäbä alkaa kertomaan, kuinka minä olen pihtarihuora, koska en edes jutellut hänen kanssaan vaan heti vedin herneen nenään.

Olen kyllä aivan mielelläni pihtarihuora, jos se tarkoittaa sitä, etten anna tuntemattomien miesten kosketella mun kroppaa kuin se olisi aivan normaalia.

Tilanne 2:

Olen kävelemässä kaverini kanssa rappusia alas Le Bonkin kattoterassilta kun minulle täysin tuntematon mies läppää minua perseelle.

Minä: Anteeks, mutta mitä vittua toi oli?

Mies: Noh, aattelin et toi olis vieny suoraan actioniin, heh.

Jäin seisomaan suu auki ja mies jatkoi matkaansa.

Tilanne 3:

Olin kävelemässä kotiin Kallion läpi, kello lähenteli neljää. Olin juonut vain muutaman joten kävelyni ei ollut edes kiemurtelevaa. Mies juoksee perääni ja pysäyttää minut, oletin että hän tarvitsee suuntaohjeita.

Mies: Anteeks, mut mun oli pakko pysäyttää sut ku sä olit niin kaunis.

Minä: Ai, noh kiitos.

Mies: No hei mä kävelen sun kanssa, mihis me ollaan menossa?

Minä: No mä oon menossa ihan kotiin.

Mies, samalla kun alkaa tunkemaan kättä vyötärölle: Hei mä saatan sut ni voidaan jutella pidempään.

Minä, vetäydyn pois otteesta: Mä aattelin kyllä nyt kävellä ihan yksin.

Mies: Hei älä oo tommonen, mä vaan haluun sun parasta, mä vaan ihan sun iloks kävelen tässä. (tässä vaiheessa mun teki mieli nauraa päin naamaa)

Minä: No mä kyllä mielummin kävelisin yksin.

Jonka jälkeen aloin kävelemään huomattavasti nopeammin jättäen jäbän seisomaan ja huutelemaan törkeyksiä mun perään. Huudot koostui rasistihuorasta, hiekkapillusta, pihtarista, ämmästä ja muista tavallisimmista loukkaussanoista.

Myönnetään se, olisin voinut olla kohteliaampi ja hienotunteisempi kaikissa kohtaamisissa, mutta se ei muuta sitä faktaa, että tilanteet olisivat tapahtuneet silti ja lopputulos olisi ollut lähes sama, sillä harva humaltunut ottaa pakkeja vastaan kypsästi.

Surullisinta tässä on kuitenkin se, että naiset ovat tottuneet tähän. Asia voidaan nostaa uudestaan ja uudestaan mediaan, mutta nämä käytösmallit ovat pureutuneet niin syvälle normeihin ja kasvatukseen, että muutos vie aikaa. Kuitenkin tämänkin vuoden aikana aina vaan useampi bloggaus, haastattelu tai status on herättänyt paljon keskustelua, joten edistystä on tapahtunut. Tosin tasa-arvon puolustajien, feministien ja maalaisjärjen omaavien ihmisten määrän kasvaessa myös huutelijoiden määrä kasvaa, se nyt vaan on fakta.

Can I Buy You A Coffee? on miehen kirjoittama artikkeli ahdistelusta, jossa hän kertoi sarjasta kuvitteellisia tilanteita, jotka aiheuttivat hänessä samantyylisiä tunteita kuin hän olettaa naisissa heräävän heidän kokiessaan ahdistelua. Miksi naiset aina ylireagoi? blogiteksti käsittelee rakenteellista seksismiä ja on jatkoa mm. Koffgateen ja Vesa Linja-ahon hyvin kohuttuihin postauksiin feministin näkökulmasta.

Tässä postauksessa on mahdotonta löytää ratkaisua, mutta toivon, että tää ainakin herättää keskustelua ja ajatuksia, koska en todellakaan ole ainoa joka näiden asioiden kanssa tappelee.

Ensi viikolla vähän kevyempää asiaa, tai ehkei ollenkaan koska tiedossa on 6 päivää töitä.

– Hanna

SANNI & Ravintolapäivä

Hola!

Tää viikko on ollut kyllä poikkeuksellisen keikkatäyteinen, koska tätä kirjoitellessa fiilistelen Sunrise Avenueta, joka vetää tänään Fairytales Best of Tourin ekan keikan Helsingin Jäähallilla!

IMG_20150515_221501-ANIMATION

Mun keikkarakkautta ei varmaan enää tarvii korostaa ja eilinen Sannin keikka Tavastialla oli kyllä taas niin huikeeta. Tän viikon oon elänyt tällases jatkuvassa euforisessa fiiliksessä vaihtaessa keikasta toiseen. En ollut aivan niin innoissani LELUsta silloin kun se julkaistiin, koska se oli mun mielestä liian tuotettu ja tungettu täyteen modauksia, mutta sanoituksista diggasin kuitenkin. Eilisen liveveto kuitenkin vakuutti mut ihan täysin. Soita Mua on ehdoton lemppari, Pojat tanssittaa ja Isin tyttö itkettää.

IMG_20150515_223211_Fotor

Mun iloksi Sanni veti myös Sotke Mua’lta kaikki suosituimmat biisit! Keikan jälkeen jatkettiin Suskin kanssa Le Bonkiin muutamille, mutta eilen DJ sattui olemaan aivan järjetön teknofani, eikä jaksettu kuunnella semmoista koko iltaa joten tällä kertaa ei oltu ihan pilkkuun asti.

IMG_20150515_214409-ANIMATION

Tänään aamukrapuloinnin jälkeen lähdin käymään Tatuassa suunnittelemaan mun seuraavaa tatskaa, joka tulee olemaan melko simppeli rannekoru vasempaan ranteeseen. Sen aika on ens torstaina ja oon tosi innoissani tästä! Mun piti tulla suoraan kotiin koomaamaan, mut pysähdyin Ruttikseen tsekkailemaan Ravintolapäivän tarjontaa! Törmäsinkin sit muutamaan tuttuun ja kierrettiin useammankin kojun tarjonnat läpi.

IMG_20150516_161044_Fotor

Söin elämäni parhaan hodarin, jota kaipaan vieläkin lisää. Vedettiin kans corndogeja, vähän turkkilaista, kotitehtyy lemonadea, ilmaista viskiä ja juustokakkua! Kaikkeen tähän meni n. 10 euroa ja mahan sai täyteen ihan kunnolla!

IMG_20150516_160250_Fotor

Hodari oli tehty briochen väliin ja siinä oli chorizoa, valkosipulimajoneesia, kurkkupikkelsiä ja karamellisoitua sipulia. Oh dear lord, niin hyvää.

IMG_20150516_173316_Fotor

Oon myös hulluna bändipaitoihin, joten tottakai eiliseltä keikalta tarttui mukaan ihana uus baseball-paita. Matkalla droppasin myös Uffin kautta ja nappasin muutaman 1e löydön mukaan, mutta ne ei ollut kertomisen arvoisia.

Nyt lähen tän viikon vikalle keikalle ja huomenna nautin vikasta vapaapäivästä about kuukauteen!

– Hanna

Hot Damn aka Penkkarit

Vaskiksessa penkkarit on aina normaalia isompi juttu, abishowta ja penkkareita valmistellaan marraskuusta asti. Penkkarit oli mun tähänastisen elämän paras päivä, ilman epäilystä. Monille Wanhat on lukion kohokohta, mutta mulle ne aiheutti vaan stressiä ja turhautumista kun piti kokoajan näyttää hyvältä ja hymyillä ja tanssia ja muistaa ihan liikaa kaikkea. Penkkarit kuitenkin korvasi Wanhoista aiheutuneen harmin aivan totaalisesti.

IMG_0221

Penkkarien teemana oli videopelit ja sarjakuvat, jota vähän sovelsin pukeutumalla Hermione Grangeriksi. Sisäinen Potterheadini kirkui ilosta kun heiluttelin taikasauvaani ja pääsin olemaan oma kontrollifriikki itseni.

IMG_0230

Abishowssa me tehtiin aikamatka sarjakuvien ja videopelien historiaan, kuultiin mm. Mikkihiiri Merihädässä, James Brownin I Feel Good, Blurin Song 2, Aviciin The Days, Shakiran Waka Waka, Mark Ronsonin Uptown Funk ja meidän sanoittama versio Pokemonin teemasta.

IMG_0239 (1)

Oltiin suunniteltu, että aloitetaan biisien treenaaminen heti joululoman jälkeen koulun alkaessa, mutta musikaali ja kuuntelut aiheuttivat vähän ongelmia ja yllätys yllätys, treenit aloitettiin about 2 viikkoa ennen penkkareita. Kaikki biisit kuulosti kuitenkin päällisin puolin hyviltä, yleisö diggas ja kaikki meni melkein mutkattomasti, joten kaikin puolin onnistuneet penkkarit!

IMG_0275

Se, miks aattelin kirjoittaa penkkareista näin muutaman kuukauden jälkeen ei johdu ainoastaan siitä, et mun sydän alkaa pumppaamaan tuplatempoa ainakin puhutaan penkkareista, vaan siitä, että eilen sain käsiini äänitteen meidän Uptown Funkista! Tästä tulee vaan joka kerta niin huikea fiilis ettei mitään rajaa. Sovitus on mun ja Johanna Hämäläisen tekemä.

IMG_0422

Tää versio on hyvin muokkaamaton, joten pahoittelut mahdollisesta kolinasta ja muusta taustahumusta. Pointti kuitenkin tulee oikein loistavasti selville, sillä Vaskis Abit esittävät Uptown Funkin! 

Mukana teossa Kristoffer Malm, Thelma Romu, Marisa Nurminen, Onerva Oja, Johanna Hämäläinen, Samu Ruuskanen, Eeva Kaihola, Santtu Repo, Jussi Riikonen, Veikka Kalavainen, Anniina Lappalainen, Eetu Nousiainen, Matti Suomela, Mika Karhunen, Matias Koivulehto, Pekka Rautio, Ile Ruutu, Matti Hirvi, Jere Hyvönen, Tuomas Hukkanen ja mahdolliset muut jotka oon unohtanut.

IMG_0336

– Hanna

Kuvat on ottanut Veera Maijala, Venla Kinnunen sekä Susanna Pesonen.

Oodi kulttuurille, Kolinalle ja Koirille

Jos näytät keikan jälkeen samalta kuin saapuessasi, you failed. You definitely failed.

Eilen oltiin Oonan kanssa ekaks Klubiteatterissa (eli Le Bonkissa) Improryhmä Kolinan keikalla, joka on siis about 1,5h kestävä improesitys, eli esitys vedetään täysin hatusta. Näyttelijöinä toimivat Roope ja Karlo ja musiikista vastasi Sampsa. Keikoilla on joka kerta vaihtuva porukka ja joskus yleisökin pääsee mukaan lavalle ottamaan osaa eri tekniikoihin, pääsin ekalla kerralla maailman pirisimmille sokkotreffeille. Aivan huikea puoltoistatuntinen ja 7e hinta ei ollut tästä mitään.

IMG_20150513_212729_Fotor

Impro ja komedia on aivan saatanan vaikeita lajeja, mutta silti jäbät onnistuu samaan sen näyttämään melko helpolta. Puhumattakaan siitä, että lavalla on myös pianisti joka heittää kohtausten taustalle sopivaa musaa ja täydentää improa. MITÄ.

Sitten oikeaan asiaan. Koirilla oli eilen keikka Tulisuudelmassa Vantaalla, jonne sitten pyysin Oonaa messiin, koska Oona ei oo Koiria aiemmin nähnyt. Monet mun frendeistä ja some-seuraajista tietää, että diggaan Koirista aika paljon ja syystä.

kuva1

”Mikset sä kertonut et nää on näin mahtavia?!” oli Oonan kommentti about kahden biisin jälkeen. Suurin osa Koirien biiseistä on covereita biiseistä kuten Talk Dirty 2 Me, Wiggle, Uptown Funk (!!!!), Yeah!, mutta mukaan mahtuu myös pari omaa biisiä ja freestyle-osioita. Huh mikä meininki voikaan bändillä olla kun koko yleisö on aivan pähkinöinä. Homma on pysynyt aitona vaikka pojat onki nyt melko kovassa nosteessa ja heittää läppää niinku tavalliset jäbät. Vaikka kuinka yritän niin en voi ylistää tarpeeksi, vaan Koirat täytyy kokea itse.

RS_Koirat_VikingXPRS_5Pahin post-concert depression pitkään aikaan. Onneks Provinssiin on enää 41 päivää ja mun ekaan kunnon kesälomaan 45!

Huomenna jälkifiilistelyä penkkareista lähestyvien lakkiaisten kunniaks ja juttua siitä, miten penkkarit rakennettiin ja mm. meidän versio Uptown Funkista, niin siistii!

– Hanna

Kuvat Koirien nettisivuilta.

Behind the Scenes – SLL

Tänään olin mukana kuvauksissa SLL:n eli Suomen Lukiolaisten liiton uutta visuaalista ilmettä varten toiminnassa on tullut pyörittyä mukana kolmisen vuotta, mutta tänä keväänä toiminta on jäänyt, koska työt ja taidehommat vei niin paljon aikaa. Kuitenkin ilolla lähen aina messiin aina kun sopiva tilaisuus koittaa!

IMG_3116_Fotor

Aloitettiin kuvaukset Etu-Töölön lukiolla, josta tosin ei ole kuvia. Pääsin testaamaan mun viihdyttämiskykyjä ja jauhamaan itsestäni parinkymmenen minuutin ajan, kun kuvailtiin matskua.

IMG_3123_Fotor

Tältä mä yleensä näytän. Yhdeksän kymmenestä kerrasta kun musta ottaa kuvaa, niin se näyttää tältä. Mut ei se mitään, elämä on hauskempaa ku ei ota itseään niin vakavasti!

IMG_3133_Fotor

Mun OOTD tänään oli kyl melko huikea. Ei varmaan ihan hirveesti selittelyjä vaadi, Vansin popot on lempparit.

IMG_3135_Fotor

Tylyn jälkeen siirryttii kuvaaman Väiskin viereiselle puistoalueelle, jossa päästii kävelemään mäkeä ylös ja alas! Liiton kuvia otti Annikki Valomieli, joka on kuvannut mm. Mondoon, Marimekolle ja Flow Festivalille. Aika huikeessa seurassa siis oltiin. Valmiita kuvia näätte varmaankin about kuukauden päästä, mutta eiköhän nää BTS-kuvat riitä toistaiseksi!

Oli ihan hyvä maanantai, kävin tienaamas vähän rahaaki duunissa! Nyt valmistaudun henkisesti huomiseen 4.30 herätykseen (oh shit kello on jo 12), koska meen tuuraamaan lentokentän Cumulukseen aamuvuoroon. IMG_3111_Fotor

BTS-kuvat otti mun kämppis Oona, thanks for these!

– Hanna

Asioita, joihin törmäät asiakaspalvelualalla

1. Törmäät ruokayhdistelmiin, joita et edes tullut ajatelleeksesi. Mm. kiinalaiset turistit ovat erittäin kiintyneitä seuraaviin yhdistelmiin: 

– hillo ja kasvikset
– kahvi ja raejuusto
– näkkäri ja ketsuppi
– ketsuppipuuro
– pelkkä voi.

Nää kuulostaa siltä kun ne olis keksittyjä, mutta uskokaa mua, edes mulla ei ole niin hyvää mielikuvitusta. Voitte tosin kuvitella mun ilmettä, kun nään näitä yhdistelmiä ruokailijoiden lautasilla.

2. Tajuat, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole käytöstapoja. Tai maalaisjärkeä. 

Olen tyhjentämässä roskista, ja peitän roska-aukon lautasella jottei kukaan kaataisi roskia aukosta suoraan lattialle. Asiakas kävelee roskiksen luo, nostaa lautasen aukon päältä, katsoo minua suoraan silmiin samalla kun ehdin sopertaa ”älä kaada sinne mitään”. Näkee ruoantähteiden putoavan lattialle, laskee lautasen takaisin aukon päälle, hymyilee kauniisti ja kävelee pois.

Ja sit ihmiset miettii, että miks asiakaspalvelijat on välillä vähän vittumaisia.

3. Huomaat, että ihmiset olettavat sinun puhuvan kaikkia maailman kieliä.

Kello on 6 aamulla. Olen hädin tuskin hereillä, vaikka olen ollut töissä jo tunnin. Vanha aasialainen nainen tulee luokseni puhumaan oletettavasti kiinaa, vastaan englanniksi etten ymmärrä. Nainen jatkaa selittämistä, osoitellen suurieleisesti lautastaan ja demonstroiden jotain pyöreää. Vastaan englanniksi etten puhu kiinaa, nainen sysää täyden ruokalautasen syliini ja kävelee tarmokkaasti pois. Mitä tästä opittiin? Opettele kiinaa. Siitä sitten valitsemaan että mitä niistä.

4. Teineistä ei koskaan seuraa mitään hyvää 

Teinit tykkää heitellä ruokaa. Toisilleen, toisiaan päin, alas kolmannesta kerroksesta isossa kauppakeskuksessa. Enough said.

Vaikka kuulostan katkeralta Raxin muijalta, niin oikeasti tykkään työstäni. Sitä saattaa varmaan olla hankalaa uskoa, mutta pizzan pyörittäminen ja asiakaspalvelu hyvässä seurassa on ihan hauskaa, etenkin kun siitä maksetaan. Nykyään näille vituttaville asioille osaa vaan nauraa ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos haluatte oppia kärsivällisemmiksi ja kiroilemaan äänettömästi, asiakaspalveluala is da place to be. Mulle toi jälkimmäinen on ollut korvaamaton taito.

Kahdeksan päivän duuniputkea jäljellä kolme aamua, joista kahtena lähtö on ennen kuutta aamulla. Auts. Sunnuntain vapaata ja Ruplan vegaaniäitienpäiväbrunssia odotellessa!

– Hanna

Minä & Minä

Minä & Minä on mun teatteridiplomin nimi, jonka tein näyttelijänä. Tammikuussa kävin ystäväni Mikin kanssa teatterissa ja keskustelunaiheet pyöri hyvin paljon teatterin ja muiden yhteisten kiinnostusten kohteiden ympärillä. Kerroin Mikille mun ideoista teatteridiplomia varten ja Mikki halusi kirjoittaa mulle kässärin. Ja huh minkä kässärin se kirjoitti.

IMG_9309_Fotor

Minä & Minässä kaksi nuorta naista tekevät kysymystestiä, joka somessa pyöri kevään alussa. Kysymystestin on tarkoitus saada kaikki oleellinen tieto keskustelukumppanista. Kysymykset pyörivät elämän, arvojen, kuoleman ja luonteen ympärillä. Osa on helppoja, osa ei niin helppoja.

Mun roolihahmo on melko takakireä, hyvin pedantti, järkevä ja kasvatettu tiettyyn muottiin. Keskustelukumppanina toimi Ipu, joka taas on täysin mun vastakohta. Ei koettu tarpeelliseksi keksiä hahmoille nimiä, siksi minä olen minä ja Ipu on Ipu. Keskustelun edetessä Ipu haukkuu mun elämänvalinnat ja ajatusmaailman alas, koska Ipu ei ymmärrä miksi oman tahdon mukaan tekeminen ja sydämen äänen kuunteleminen on mulle niin vaikeaa.

IMG_9319_Fotor

Vähän ironista että mä kirjoitan tätä tekstiä, koska Mikki on niin paljon parempi sanojen kanssa. Ehkä tää selkenee vähäsen, jos luette Minä & Minän käsiohjelmatekstin eli ”lukulasit katsojalle”.

IMG_9321_Fotor

Minä & Minä on kirjoitettu 18-vuotiaan ajatuksia mukaillen. Teos on dialogi elämän risteyskohdassa, jossa tasapainottelevat kaksi eri elämänpolkua: tehdäkö järkevästi kuten aikuiset, vai elääkö lapsuuden naiiveja unelmia tavoitellen. Dialogi pohtii aikuistumista, itsenäisyyttä sekä onnellisuutta. Henkiöiden suhde voi olla syvempi kuin katsoja ensinäkemällä hoksaakaan. Kirjoitusprosessissa käsikirjoittaja ja diplomin tekijä tekivät sanomalehdestä löydettyä testiä, joka lupaa syvää ymmärrystä 30:ssa kysymyksessä. Testi on teoksen tekstin lähtökohta, mutta entä jos tekisitkin testin itsesi kanssa? Oletko todella se, kuka luulet olevasi? Kuinka vaikeaa sydämen äänen kuunteleminen oikeasti on?

IMG_9322_Fotor

Diplomit esitettiin viime keskiviikkona ja palautetta niistä saadaan näyttelijä Antti Laukkariselta ja ilmaisutaidon opettaja Elisa Orrelta. Laukkarinen näyttelee improvisaatioteatteri Häpeämättömissä ja on ollut monesti vierailemassa Vaskiksen teatterikursseilla.

IMG_9329_Fotor

Tän kertoman perusteella voi ehkä pystyäkin jo päättelemään, että miksi diplomin nimi on Minä & Minä. Mun ja muiden ihanien abien diplomit voi nähdä todennäköisesti vielä kerran Gloriassa toukokuun loppupuolella. Yritetään saada järkättyä sinne teatteri-iltama, jossa olis myös livemusaa diplomien lisäksi!

Kuvat on ottanut ihana Suski! 

Toivottavasti vapu ei lopu, mulla se menee töissä!

– Hanna

You gotta wake up slow

Mä vihaan kiirettä. Herään aina aamuisin vähintään tuntia ennen kun mun pitää lähteä, vaikka valmistautuminen veis vaan puoli tuntia. Kiireestä seuraa aina ahdistusta ja well, kukapa ahdistuksesta tykkäis. Päivä alkaa paljon paremmin jos aamulla on hyvin aikaa valmistautuu päivään. Mulla on tosi harvoin viikonloput vapaita, sillä oon lähes aina töissä. Tänään oli pitkästä aikaa aivan täysin vapaa päivä ja olin niin rättipoikki alkuviikon teatteridiplomihuumasta (josta kerron myöhemmin, kun saan kuvia diplomeista), etten jaksanut juhlia vappuakaan ollenkaan.

Heräsin aamulla vahingossa puoli viideltä, join kupin kahvia ja menin takaisin nukkumaan. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta välillä kahvilla on muhun rauhoittava vaikutus, etenkin aamuyöllä. Kun vihdoin iltapäivällä kömmin sängystä, aattelin tehdä rahkapannareita ja vetää kunnollisen aamupalan!

IMG_20150501_160414_Fotor

Hitaista aamuista hyvän kahvin ja aamupalan lisäksi rennon tekee kuitenkin just se oikea soittolista. Klikkaamalla kuvia pääset suoraan Spotifyhin kuuntelemaan näitä hitaiden aamujen lemppareita.

retrowaves

bananapan

banks1

JT

Näihin aamuisiin tunnelmiin, klara vappen till allesammans!

– Hanna

Kuvat: Retro Station FB, we♥it, tumblr.