I’d do it twice

Nyt istun Oonan huoneen lattialla, kuuntelen Neil Youngia ekaa kertaa elämässäni ja tunnen kuinka korvistenreiät jyskyttää, koska päätin, että tykkäänkin taas käyttää korviksia.

Kaks tuntia sitten katsoin yhtä mun lempparimusavideoista (All this Could be yours), kirjotin blogia mun parhaalle kaverille ja itkin. Tuntui siltä, että maailma kaatuu päälle.

Kävin töissä, nauroin työkavereiden kanssa kaks päivää sitten. Ostin Makuunista irtsareita pitkästä aikaa moneen vuoteen, ahmin ne kerralla ja tunsin morkkista. Katsoin Pretty Little Liarsin kolmatta kautta, vaihdoin The Originalsiin, kyllästyin ja päädyin lukemaan 1D-fanifiktiota.

Frendejä. Niitä mä katsoin kaksi viikkoa putkeen. Ainakin.

Tammikuu on mulle aika sumua. Oli hirveesti penkkarijärjestelyjä, uuteen vuoteen ja uusiin kuvioihin tottumista. Tuli muuttopyyntö entiseltä kämppikseltä ja viikon päästä siitä tulikin unelmakämppä. Oli muutto ja euforisia päiviä erkkeristä, korkeista huoneista ja leveistä ikkunalaudoista. Eniten onnea tuotti kuitenkin Helsinki ja se, että elämä on tuuppinut mua vahingoillaan ja haasteillaan aika hyvään suuntaan.

Mun ykkösvuosi oli kaikkea sitä mitä mä toivoinkin. Olin osa porukkaa ja tunsin vihdoinkin kuuluvani joukkoon. Vaikka ääneen kirosinkin kaikkia niitä koulussa vietettyjä kakstoistatuntisia ja rankkoja prokkisviikkoja, mä rakastin joka hetkeä. Niitäkin hetkiä kun ympärillä oli liikaa ihmisiä ja oli pakko päästä lavan taakse portaiden alle hengittämään. Niitä hetkiä, kun pelattiin Jungle Speediä ja hyvät refleksit oli ainoa asia, jolla oli sillä hetkellä väliä maailmassa. Oli ekoja Vaskisbileitä, joissa olin tietysti kuokkimassa viinapullon kanssa. Itsensäuudelleenluomista, omien taitojen esittelyä ja ennen kaikkea niiden haastamista, kaikkein tärkeiten kuitenkin nuoruutta.

”Sinä tulit töistä kotiin yskien ja tuoksuen minkin nahkalta. Suutelit minua, vaikka vastustelin. Aloitin tavallisen litaniani siitä, kuinka olen hankala ihminen ja minusta ei seuraa mitään hyvää.”

20 vuotta sitten tapahtuneesta kohtauksesta seurasi vuoden päästä jotakin hyvää, uusi ei aina niin ehjä, mutta ihan yhtä arvokas elämä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s